Tämä mies veistää ja työstää Jätkäsaaren kiviteokset
Kuvanveistäjä Olli Mantere toteutti Jätkäsaareen kuusiosaisen teossarjan. Sarjan neljäs teos Lämmin kohtaaminen asennettiin Malagankadun aukiolle loppuvuodesta 2021. Tänä vuonna Livornonkadulle asennetaan teos nimeltä Skutsi.
Jätkäsaarenkujan viimassa on talvella jäätävän kylmä. Malagan aukiolla mieltä lämmittää Olli Mantereen uusin veistos Lämmin kohtaaminen. Se saatiin paikalle loppuvuodesta 2021. Seitsemän tonnia painavat kivipallot lämpenevät myös ihan oikeasti lähimpänä toisiaan olevista kohdista.
”Teoksen ajatuksena on kahden ihmisen kohtaaminen. Se, miten tuntee toisen ihmisen lämmön”, taiteilija Olli Mantere kertoo.
Kivien sähkölämmitystä varten niiden sisään on porattu metrin mittaiset ja kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevat aukot, johon lämpövastukset ja -anturit asennettiin.
”Tarkoitus on, että sähköt ovat päällä ajastetusti pari tuntia päivässä muina paitsi talvikuukausina, sillä kokemusta lämmitettyjen kivien käyttäytymisestä lumessa tai pakkasessa ei ole”, Mantere selventää.
Vertauskuvallisuutta teokselleen Mantere on löytänyt Italiasta.
”Sikstuksen kappelin katossa olevassa Michelangelon Aatamin luominen -freskossa Jumalan ja ihmisen kädet kohtaavat. Jumala koskettaa ihmistä sormenpäällä ja antaa hänelle elämän.”
Italia on Mantereelle tuttu paikka, sillä hän opiskeli kuvanveistäjäksi Carraran taideakatemiassa Toscanassa. Myös teoksen toista kivipalloa on työstetty Italiassa.
”Löysin espanjalaista graniittia olevan kiven Veronan kivimessujen kautta ja jäin työstämään sitä paikan päälle muutamaksi kuukaudeksi.”
(Lue koko juttu helmikuun lehdestä, tässä linkki näköislehteen )
Viiden henkilöauton painoinen kivi
Suomeen viiden henkilöauton painoinen kivi matkasi junalla läpi Euroopan. Teoksen toinen kivi on suomalaista graniittia.
Lämmin kohtaaminen on neljäs Jätkäsaareen asennettu Mantereen veistos.
Kuusiosainen teossarja valikoitui toteutettavaksi Helsingin kaupungin vuonna 2009 järjestämästä kutsukilpailusta.
Mantereen sarjan ensimmäinen teos Keskustelu Itämerestä valmistui vuonna 2011, mutta asennettiin Juutinrauman aukiolle vasta 2016.
Ensimmäinen Jätkäsaareen tuotu teos oli Kap Hornin aukiolle vuonna 2015 asennettu Kaksoset. Sen innoittajana toimivat taiteilijan perheeseen vuonna 2004 syntyneet lapset, jotka ovat identtisiä kaksosia.
”Tytöt olivat teoksen suunnitteluvaiheessa neljävuotiaita. Samanlaiset erilaiset -sanapari oli siihen aikaan erittäin läsnä elämässämme”, Mantere kertoo.
Teoksen kaksi osaa sisältävät chileläistä ja suomalaista kiveä, jotka on viipaloitu ja koottu uudelleen kokonaisiksi hahmoiksi.
”Näin kaksi samoista aineksista rakentuvaa yksilöä ovat kuitenkin erilaisia ja ainutkertaisia”, Mantere selittää.
Viimeisimpänä sarjaan valmistuva teos Skutsi asennetaan Livornonkadun aukiolle vuonna 2022.
Sarjan kuudes teos on Rion aukiolle tuleva Globaali keskustelu. Se on Mantereen mukaan ollut valmiina jo vuosia, mutta asentaminen on viivästynyt aukion rakentamiseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi.
Koko teossarjan kivet yhtä teosta lukuun ottamatta ovat tehty kyseisen nimikkomaan kivestä ja toisissa on mukana myös suomalaista kiveä. Ainoastaan Suezin aukion mustat, öljyltä näyttävät kivet hankittiin Intiasta.
”En löytänyt Egyptistä tarpeeksi mustaa kivilaatua”, Mantere kertoo.
Teossarjan ideointi alkoi aikoinaan pohtimalla Jätkäsaaren erityisyyttä osana modernia maailmaa. Teoksissa on vahva ekologinen näkökulma.
”Konttiliikenne, halpatavaran liikkuminen ympäri maailman, öljynkulutus, ympäristöasiat, globalisaatio. Halusin nostattaa keskustelua näistä aiheista”, Mantere sanoo.
Teokset ovat Mantereen mukaan kuitenkin toteutettu globaalin järjestelmän ehdoilla. Niiden raaka-aineet ovat hankittu eri puolilta maailmaa. Tämä oli taitelijalle tärkeä seikka.
”Halusin nimenomaan luoda teokset niin kuin me elämme. Teokset ovat oman järjestelmänsä luomuksia.”
Kivi on veistosmateriaalina työläs ja haastava. Kohtaamisia -sarjan pyöreät kivet olivat aluksi neliskulmaisia raakakiviblokkeja, joista muotoiltiin ensin täysin sileitä palloja. Teosten pintojen kuviot, jokainen kolo ja uurre, ovat käsin tehtyjä. Mantere työstää kiveä erilaisilla porilla, taltoilla ja vasaroilla. Hän kertoo, että välillä kiveä joutuu hakkaamaan kaikin voimin, toisinaan vähempikin riittää.
”Haluan antaa kiven työstämiseen käytetylle voimalle merkityksen eli kohdella kiveä vain teoksen aiheen ja sisällön vaatimalla tavalla. Teoksella tulisi olla jokin sisäsyntyinen motiivi esimerkiksi kovalle hakkaamiselle tai hellälle hionnalle.”
Mantereen veistokset on suunniteltu kestämään aikaa.
”En ole ajatellut teosteni ikää. Ehkä ne ovat ikuisia”, Mantere pohtii.
Hänen mukaansa aika tuo teoksiin uutta syvyyttä ja merkityksiä.
”Teokset paranevat ajan kanssa. Ne ottavat jäkälää, levää tai nokea ilmasta.”
Viimepisimpänä valmistuvan ja vuonna 2022 Livornonkadulle asennettavan Skutsi-teoksen keskipylväs on italialaista Carraran marmoria.
”On hauskaa nähdä, miten valkoinen marmori lähtee elämään Suomen olosuhteissa, sillä marmori on huokoista ja rapautuvaa. Levät ja ilmansaasteet saattavat muuttaa sen väriä”, Mantere kertoo.
Hänen mielestään teosten muuttuminen kuuluu asiaan. Teoksiin saa myös koskea; varsinkin lämmitetty teos Lämmin kohtaaminen jopa kutsuu koskettamaan.
Taiteilijan lempilapsi teossarjassa on Rion aukiolle tuleva Globaali keskustelu.
”Se on teos maailman toivosta. Olen tyytyväinen sen suunnitelmaan ja toteutukseen.”
Hankalin töistä oli Mantereen mukaan Juutinrauman aukiolla oleva Keskustelu Itämerestä.
”Ruotsalainen graniitti oli kovaa. Sitä sai lyödä niin hemmetisti.”
”Helvetinmoinen seikkailu”
Valmistuessaan kolmentoista vuotta kestänyt projekti on Mantereen mukaan ollut pitkä ja haastava.
”En arvannut alussa, että projektissa kestäisi näin pitkään. Viivästymisiä on myös tullut muun muassa koronan takia.”
Taiteilijan mukaan tavallisestikin suuren teoksen tekemiseen menee vuodesta kahteen vuoteen. Mantere osallistuu useimmiten kaikkiin tekovaiheisiin kiven hankinnasta teoksen lopulliseen installointiin. Yhden teoksen toteuttamiseen osallistuu jopa parikymmentä ihmistä useilta eri tahoilta.
”Työskentelen yleensä kotona Kotkassa yksin, joskus on kaveri auttamassa. Lisäksi projektissa ovat mukana kivimyyjiä, sahaajia, jyrsijöitä, sekä valokuvaajia ja kuljettajia. Asennusvaiheeseen tarvitaan ainakin kuusi ihmistä”, Mantere kertoo.
Teokset toteutetaan yhteistyössä Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan sekä Helsingin taidemuseo HAM:in kanssa, jonka kokoelmiin teokset kuuluvat.
Mantere on valmistuvaan projektiin tyytyväinen.
”Helvetinmoinen seikkailu. Työt ovat vieneet minua ympäri maailman uskomattomiin paikkoihin ja tilanteisiin.”
Pipsa Sinkko-Westerholm
Jätkäsaari–Ruoholahti-lehti
