Minä kävin täällä – entisaikojen laivojen nimiä löytyy Jätkäsaaren laitureista
KUVA: Helsingin Sataman rahtiliiketoimintajohtaja Jukka Kallio teki itsekin nuorena merimiehenä tekstejä satamavalleihin ympäri maailman. Tekstien värit kertovat laivoista. “Valkoiset ovat risteilyalusten merimiesten tekemiä ja vihreät ja muun väriset rahtilaivojen.”
Jätkäsaaren satama-altaiden reunoilla on merimiesten maalaamia muistoja käynneistään Helsingissä. Merellinen kulttuurihistoria on häviämässä uuden rakentamisen alta.
Teksti ja kuvat: Pipsa Sinkko-Westerholm
Big boy, Bolanio, Rez, Ingrid. Merimiesten jättämät kirjoitukset Jätkäsaaren satama-altaiden laidoissa kertovat menneistä ajoista.
”Kirjoitukset ovat tavallisimmin merimiesten omia nimiä tai satamassa vierailleiden laivojen nimiä. Tai jos oli käynyt hyvä tuuri tytön kanssa, saattoi kirjoitukseen päätyä myös tytön nimi”, kertoo Helsingin Sataman rahtiliiketoimintajohtaja Jukka Kallio.
Kallio seilasi nuorena merimiehenä maailman meriä rahti- ja risteilylaivoilla vuosikymmenet. 1970- ja 1980-luvuilla puolimatruusina ja matruusina hän teki kirjoituksia satamalaitureihin itsekin esimerkiksi Thaimaassa ja Malesiassa.
”Laivan ollessa satamassa meidät laitettiin maalaamaan laivan ulkolaitoja lautalta eli flotalta käsin. Usein työtä tehtiin koko päivä. Samalla telalla oli helppoa jättää puumerkkinsä laituriin”, Kallio kertoo.
Kallion mukaan tapa oli käytössä kaikkialla, paitsi öljysatamissa, joissa laiturit olivat tihtaali- eli paalulaitureita. Esimiehet tai sataman työntekijät eivät maalailuun puuttuneet.
”Laivoilla oli suvaitsevainen meininki. Satamassa oltiin päiväkausia, joten tämänkaltaiset asiat vain piristivät päivää.”
KUVA: Merimiesten kirjoituksista Saukonlaiturissa (yllä) ainakin osa katoaa valliin puhkaistavan kanavan kulkuaukon vuoksi. Ahdinaltaalla valli (alla) luultavasti puretaan kokonaan Hyväntoivonpuiston päätyyn tulevan uimarannan alta.
Mieleenpainuvin satama kirjoitusten suhteen Kalliolle oli Sardiniassa sijaitseva Arbataxin satama.
”Pitkä aallonmurtaja oli täynnä hienoja maalauksia laivoista. Ne olivat kuin taideteoksia. Myös me maalasimme 1980-luvulla oman laivamme kuvan sapluunalla muuriin.”
Jätkäsaaren Ahdinaltaan valleissa sekä Melkinlaiturissa näkyvät kirjoitukset ovat Kallion mukaan ajalta, jolloin laiturissa vieraili vielä rahti- ja risteilyaluksia. Tuoreimmatkin tekstit ovat siten vähintään 15 vuotta vanhoja. Haalistuneet tekstit voivat olla kymmeniä vuosia vanhempia. Tekstien värit kertovat laivoista.
”Valkoiset tekstit ovat risteilyalusten merimiesten tekemiä. Tropiikissa risteilevät alukset ovat valkoisia, sillä se väri ei kerää auringon lämpöä ja kuumenna laivaa. Vihreät ja muun väriset tekstit ovat rahtilaivojen merimiesten jättämiä”, Kallio kertoo.
Kirjoituksia Jätkäsaaressa näyttäisi Kallion mukaan olevan melko vähän.
”Joissain satamissa maailmalla kirjoituksia oli niin paljon, että omalle tekstille ei meinannut löytyä paikkaa.”
Kallio pitää Jätkäsaaresta löytyviä merimieskirjoituksia kuitenkin arvokkaina ja säilyttämisen arvoisina. Ahdinaltaalla valli luultavasti puretaan Hyväntoivonpuiston päätyyn tulevan uimarannan alta. Saukonlaiturin valli puhkaistaan uuden kanavan kulkuaukolle.
”On ymmärrettävää, että vanhaa joudutaan purkamaan uuden alta. Ei tuo Ahdinaltaan valli muutenkaan kovin kaunis ole tuollaisena. Osan kirjoituksista voisi silti säästää.”
Helsingissä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden suojelu ja dokumentointi kuuluu kaupunginmuseolle. Nykydokumentointia on tehty jo vuodesta 1906, jolloin kaupungin vastaperustettu muinaismuistolautakunta palkkasi valokuvaaja Signe Branderin tallentamaan muuttuvaa Helsinkiä.
”Museo on dokumentoinut myös katutaidetta ja valokuvannut muun muassa graffiteja. Kokoelmista löytyy myös kuva Saukonlaiturista, jossa merimiesten tekemiä kirjoituksia näkyy”, tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss Helsingin kaupunginmuseosta kertoo.
Hänen mukaansa museolla työskentelee tällä hetkellä valokuvaaja, jonka työnä on tallentaa Helsinkiä varsinkin paikoissa, jotka muuttuvat. Jätkäsaaresta kokoelmissa on yli 800 valokuvaa.
”Lisäksi valokuvia ottavat vapaaehtoiset. Kuvaussakki-ryhmä on ollut toiminnassa viisi vuotta ja on hyvin suosittu toimintamuoto.”
Sarantola-Weissin mukaan merimiesten kirjoituksia ei ole Helsingissä suojeltu eikä kaikkia voida dokumentoida.
”Graffitiin ja merimiesten tekemiin kirjoituksiin kuuluu väliaikaisuus. Maali häviää ajan kuluessa. Niitä ei ole tarkoitettukaan ikuisiksi.”
Muinaismuistolailla suojeltujakin kirjoituksia Helsingistä löytyy.
”Santahaminassa on suojeltu kalliohakkauksia eli sotilaiden tai vankien kallioon aikoinaan hakkaamia kirjoituksia”, Sarantola-Weiss kertoo.
Yksittäisiä tekstejä ei hänen mukaansa suojella, vaan kyseessä täytyy olla kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus.
Sarantola-Weissin mukaan Jätkäsaaren kirjoituksilla on kuitenkin arvoa.
”Tottakai. Ne kertovat Helsingin satamatoiminnan historiasta. On hienoa, että museon kokoelmaan on saatu siitä valokuva.”
Hänen mukaansa kulttuuriperinnön vaaliminen on kaikkien helsinkiläisten tehtävä. Kaikesta ei viranomaiset voi vastata.
”On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita kaupungin asioista ja ilmiöistä ja haluavat vaalia niitä. Tästä artikkelistakin jää dokumentti tulevaisuutta varten.”
Sarantola-Weissin mukaan kaupunginmuseon tehtävänä ja tarkoituksena on nostaa vanhan sekä myös 1960-luvun jälkeen rakennetun kaupungin ja sen ilmiöiden arvostusta.
”Olemme mukana rakennusprojekteissa alueiden kaavoituksesta saakka. Jätkäsaaressakin olemme olleet mukana monessa vaiheessa.”
Tästä esimerkkinä ovat Jätkäsaareen kehitetyt kadunnimet, jotka korostavat alueen merellisyyttä ja kertovat merenkäynnin historiasta.
Nykyisin merimiehet eivät enää tee merkintöjä satamiin useasta eri syystä.
”Laivat viipyvät satamissa vain päivän tai kaksi, joten sellaiseen ei ole aikaa. Laivoja ei myöskään saa enää maalata satamissa, sillä myrkyllistä maalia saattaisi päätyä veteen”, Kallio kertoo.
Hän toivoo, että Helsinki vaalisi ja arvostaisi enemmän vanhaa kulttuuria. Myös Sarantola-Weissin mukaan yleisesti ottaen ihmiset kokevat kiinnostavaksi ja viihtyisäksi kaupungin, jossa on ajallisesti eri kerroksia näkyvillä. Kaikkea ei hänen mukaansa voi silti säilyttää.
”Kaupunki muuttuu koko ajan ja sen pitääkin muuttua, sillä kaupungin pitää vastata nykyisten asukkaidensa tarpeisiin. Vanhan säästämisen ja muutoksen välillä on jatkuva jännite.”
Artikkeli julkaistiin elo-syyskuun 2023 Jätkäsaari–Ruoholahti-lehdessä. Lehti jaettiin koteihin ja yrityksiin Jätkäsaaressa, Ruoholahdessa, Lauttasaaressa, Punavuoressa ja Eirassa. Näköislehteen pääset TÄSTÄ