Konservatorio juhlii 20-vuotista taivaltaan Ruoholahdessa
Avoin juhlakonsertti pidetään konserttisalissa 15. marraskuuta.
Kaksikymmentä vuotta sitten Helsingin Konservatorio rakentui Ruoholahteen, keskeiselle paikalle kanavan rantaan.
Aiemmin se toimi Fredrikinkadulla kerrostalossa. Siellä toimitiloja hankittiin vuosikymmenten varrella huoneisto huoneistolta lisää.
”Tilat olivat hyvin sokkeloiset, käytäviä oli paljon ja luokkatilat eivät olleet akustisesti musiikkiopetukseen soveltuvia”, kertoo konservatorion rehtori Rea Warme-Korpinen.
”Valtava tarve oli myös omalle konserttisalille, onhan musiikin esittäminen musiikkikoulutuksessa aivan keskeistä. Uusien toimitilojen saaminen oli edeltäjäni Jukka Kuhan suurtyö, josta olemme hänelle suunnattoman kiitollisia.”
”Projekti kesti peräti 25 vuotta, mutta sopiva kaupungin vuokratontti löytyi lopulta Ruoholahdesta”, kertoo Warme-Korpinen.
Konservatorion konserttisali on keskellä päivää tyhjä. Yleensä näin ei ole.
”Konserttisalimme on erityisesti klassisen musiikin esittämiseen tarkoitettu sali, jota vuokraamme oman toimintamme lisäksi myös erilaisille musiikkialan toimijoille, kuten orkestereille, kuoroille, yhtyeille ja solisteillekin. Salia vuokrataan myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen”, kertoo Warme-Korpinen salin monipuolisesta toiminnasta.
Konserttisalin tummat seinät vangitsevat katseen. Arkkitehti Stefan Ahlman sai ajatuksen seiniin arkipäiväisen asian kautta.
Wienin Musikverein-konserttisali oli tehnyt arkkitehti Ahlmaniin suuren vaikutuksen, toimivan kenkälaatikkomallin ja hyvin suunnitellun akustiikan ansiosta.
Jotain samaa haluttiin myös toteutuvan Ruoholahden uudessa konserttisalissa. Salin malli toteutui lähes kenkälaatikkomaisesti, vaikka seinät ovatkin aavistuksen kaltevat.
Ahlman keskusteli akustiikan suunnittelija Henrik Möllerin kanssa toteutuksesta.
”Seinät piti toteuttaa edullisesti, koska kyseessä oli kuitenkin oppilaitos”, kertoo Ahlman.
Epätasaiset seinät antavat hyvän pohjan akustiikalle ja jakavat tasaisesti ääntä.
”Eräänä päivänä keskustelimme akustiikasta ja rupesin rypistelemään työpöydälläni papereita myttyyn. Paperimytty kädessäni kysyin Henrikiltä: tätäkö sinä tarkoitat?” muistelee Ahlman akustisten seinien syntyvaihetta.
Mustat konserttisalin seinät näyttävätkin rypistetyltä paperilta. Valmistusmateriaalina on käytetty kipsiä.
Rehtori Warme-Korpinen kertoo olleensa myös mukana konserttisalin suunnitteluvaiheessa.
”Haaveenamme oli saada kattoon jättikokoiset kristallikruunut kenkälaatikkomalliseen saliin, mutta kristallit jäivät budjettisyistä vain haaveisiin”, hän muistelee.
Konservatorion sisustus on saanut vaikutteita soittimista. Raidalliset ovet muistuttavat pianonkoskettimista ja punertavanruskea väri oviaukoissa ja konserttisalin istuimissa kuvastaa jousisoittimien värimaailmaa.
Luonnonvalo tulvii konservatorion isoista ikkunoista alakerran aulatilaan.
Aulan yhteydessä on opiskelijoiden ruokala ja ikkunoiden ääreen asetellut pöytä- ja istuinryhmät, joissa voi vaihtaa kavereiden kanssa kuulumisia tai odottaa oman soittotunnin alkamista.
Sisääntulokerroksesta löytyy myös Konservatorion oma kirjasto.
Kirjasto perustettiin vuonna 1962, jolloin konservatorio sijaitsi vielä Fredrikinkadulla. Kirjasto on laajentunut sisällöltään vuosien saatossa. Kirjastonhoitajana vuodesta 2015 asti toiminut Jaska Järvilehto tuntee hyllyt kuin omat taskunsa.
”Pieneen tilaan on saatu mahtumaan valtava määrä nuotteja ja partituureja siirreltävien hyllyköiden ansiosta. Laulu- ja pianonuotteja meiltä löytyy eniten ja orkesteripartituurit varastoidaan konservatorion kellarikerroksessa.”
”Kirjaston käyttö on vapaata kaikille talon oppilaille ja mahdollistaa uuden oppimisen – ilman, että tarvitsee ostaa kaikkia harjoitteluun tarvittavia nuotteja”, sanoo Järvilehto.
Warme-Korpinen aloitti vuonna 1993 apulaisrehtorina Fredrikinkadulla. Vuonna 1999 hän muutti Ruoholahteen konservatorion mukana. Silloinen rehtori Jukka Kuha toimi virassaan vuoteen 2001, jonka jälkeen Warme-Korpisesta tuli konservatorion rehtori.
Rea Warme-Korpinen on nähnyt 20-vuoden aikana toiminnassa jatkuvan muutoksen kirjon.
”Aiemmin konservatoriossa koulutettiin musiikkipedagogeja ja muusikoita vuosituhannen vaihteeseen saakka, jonka jälkeen tämä tehtävä siirrettiin Konservatorioilta ammattikorkeakouluille. Tämän siirtymävaiheen myötä Konservatorioissa aloitettiin ammatillisen toisen asteen koulutus”, kertoo Warme-Korpinen.
”Musiikin ja taiteen perusopetuksen tehtävämme on jatkunut vuosikymmenien ajan, mutta opetussuunnitelmat ovat muuttuneet.”
”Opettajat ovat pedagogisesti yhä korkeatasoisempia, valveutuneempia ja kiinnostuneita kehittämään opetusta”, konservatorion rehtori kertoo.
Helsingin Konservatorion oppilas- ja opiskelijamäärät ovat kasvaneet vuosien saatossa, mutta muun muassa oppilaitoksen taloudelliset resurssit ovat hillinneet suurempaa kasvua.
”Kysyntää olisi huomattavasti enemmän, kuin voimme opetusta tarjota”, harmittelee Warme-Korpinen.
20 vuotta Ruoholahdessa -juhlakonsertissa 15.11. kello 18 Helsingin Konservatorion konserttisali täyttyy musiikista ja muistoista matkan varrelta. Esiintymässä on muun muassa musiikkileikkikoululaisia, Helsinki Concordia -orkesteri Petri Sakarin johdolla ja Audite-kuoro Jani Sivénin johdolla. Vapaa pääsy.
Kun saksofonit soivat, ympärillä oli pelkkää rakennustyömaata
”Kun 20 vuotta sitten Helsingin Konservatorion uusi rakennus nousi Ruoholahden kanavan rantaan, soitin silloisten kolmen ammattiopiskelijan kanssa saksofonikvartetilla fanfaarit. Kyseessä oli Konsan peruskivenmuuraustilaisuus ja ympärillä oli pelkkää rakennustyömaata”, muistelee saksofoninsoiton lehtori Juha Keikkonen.
Juha Keikkoselle musiikki on ollut nuoresta asti elämäntapa. Hän aloitti saksofoninsoiton opettajana lähes 30 vuotta sitten Helsingin Konservatoriossa Fredrikinkadulla. Moni lapsi ja nuori on saanut Keikkosen opissa vuosia kestävän harrastuksen saksofonin soitosta ja osalle harrastuksesta on kehittynyt muusikon ammatti.
”Minulla on tälläkin hetkellä parikymmentä oppilasta, joiden kanssa tapaamme soittotuntien merkeissä viikoittain.”
Lähes kolme vuosikymmentä samassa talossa opettajana näkyy Keikkosella muun muassa siinä, että oppilaita rupeaa olemaan jo toisessa polvessa.
”On hienoa huomata, että musiikista riittää harrastusta monille koko eliniäksi ja ilokseni saankin opettaa oppilaita, joiden äidit ovat käyneet tunneillani nuorena ja musiikki on säilynyt perheessä tärkeänä osana elämää”, Keikkonen sanoo.
Juha Keikkosella on juuri alkamassa soittotunti 12-vuotiaan Ines Sakin kanssa. Ines käy Ruoholahden ala-astetta ja asuu aivan konservatorion vieressä, joten koulun jälkeen on nopeaa siirtyä kodin kautta soittotunneille.
Ines Sakki on soittanut saksofonia viisi vuotta.
”Aloitin seitsemänvuotiaana Puhallinkarusellissa, jossa voi kokeilla kolmea eri soitinta. En vielä oikein tiennyt, että mikä olisi se soitin, jota haluaisin harrastuksekseni soittaa”, muistelee Ines soittoharrastuksen alkutaipaletta.
Puhallinkaruselli on lapsille suunnattu valmennusmuoto, jossa on mahdollisuus kokeilla kolmea etukäteen valittua soitinta ja tätä kautta löytää se itselleen mieluisin soitin tulevaa harrastusta varten.
”Äiti ehdotti puhallinsoitinta. Minä kokeilin pasuunaa, käyrätorvea ja saksofonia. Saksofoni oli soittimista kivoin ja oikeastaan myös opettaja vaikutti valintaani. Pikkuveljeni valitsi soittimekseen pasuunan. Juha on niin kiva opettaja, että halusin aloittaa saksofonin soiton”, kertoo Ines iloisena.
Musiikin harrastuksesta muodostuukin monille elämäntapa, joka vaikuttaa useisiin elämän osa-alueisiin.
”Musiikki kasvattaa nuoriin pitkäjänteisyyttä, kehittää sosiaalisia taitoja ja musiikki on yksi harvoja harrastuksia, jossa voi itse vaikuttaa kehittymiseen”, sanoo Keikkonen.
”Olen saanut paljon uusia kavereita konservatoriossa. Omalla luokalla koulussa ei niin moni harrasta musiikkia, mutta täällä Konsalla kaikki kaverit ovat samanhenkisiä”, kertoo Ines.
Musiikkiharrastukseen sisältyy muutakin kuin viikottaiset soittotunnit.
”Olen mukana puhallinorkesterissa, joka viikko on myös musiikinteoriatunnit ja lisäksi laulan kuorossa”, Ines listaa musiikkiharrastuksensa monipuolisuutta.
Musiikista on moneen ja harrastus kantaa pitkälle. Soittimet ovat kuitenkin melko kalliita ja tämä voi olla joillekin perheille kynnys aloittaa lapsen soitinharrastus.
”Meillä on myös lainasoitinmahdollisuus. Toivottavaa olisi, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus harrastaa musiikkia”, sanoo Keikkonen.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan näköislehdestä
- Helsingin Konservatorio
- Vuonna 1922 perustettu Helsingin Konservatorio on yksi maamme vanhimpia oppilaitoksia. Konservatorion syntyyn liittyvä tekijä oli halu tarjota musiikinopetusta vähävaraisille.
- Vuonna 1960 oppilaitos hankki 330 neliön huoneiston Fredrikinkatu 34:stä.
- Nimi muutettiin Helsingin Kansankonservatoriosta Helsingin Konservatorioksi vuonna 1971.
- Syksyllä 1999 Helsingin Konservatorion säätiö rakennutti uudet toimitilat Ruoholahteen.
- Helsingin Konservatorion rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Stefan Ahlman. Talossa on 6400 neliötä. Luokkahuoneita on 85 ja saleja kaksi: konserttisali ja kamarimusiikkisali.
- Akustiikan luokkahuoneisiin ja saleihin ovat suunnitelleet Tapio Lahti ja Henrik Möller.
- Konservatorio tarjoaa opetusta kaikenikäisille. Konservatoriossa annetaan musiikin taiteen perusopetusta, ns. laajan oppimäärän mukaan yli 900 lapselle ja nuorelle. Opettajia konservatoriossa on lähes sata.
- Konservatorion erottaa musiikkiopistoista se, että Konservatorio tarjoaa myös ammatillista toisen asteen koulutusta.
- Avoimessa konservatoriossa annetaan opetusta myös aikuisille musiikinharrastajille.
- Visiona olla vuonna 2020 klassisen musiikin moniääninen ja kauaksi kuuluva keskus.
- Strategiana kolme päämäärää: elinvoimainen oppilaitos, pedagoginen edelläkävijä ja vireä musiikkikeskus.
- Helsingin Konservatorio saa avustusta toimintaansa opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Helsingin kaupungilta.
- Lähde:
Helsingin
Konservatorio