Tunnin aamuinen linturetki Lapinlahdella – yli 30 lintulajia sekä yksi kauris
”Tämä on keidas kivierämaassa.” Lintuharrastajan mielestä Lapinlahti on poikkeuksellisen hieno alue keskellä Helsinkiä.
Kunnellaan ensin. Viherpeippo, peippo, sinitiainen, talitiainen, satakieli, harmaasieppo, mustarastas, varis.
Lintuharrastaja Mikko Kataja luettelee nopeaan tahtiin lajeja, joiden äänet kokenut korvapari poimii lintujen aamukonsertin seasta.
Kello on 5.50 toukokuun lopun aamuna. Olemme Lapinlahdella, jota Kataja kuvailee lintujen keitaaksi kivierämaan keskellä. Se voi olla keidas myös hölmistyneelle sorkkaeläimelle, kuten linturetken loppupuolella huomaamme.
Viereiseltä Länsiväylältä kuuluu autojen ääniä harvakseltaan. Kaupunki uinuu vielä.
Kuulohavaintoja tulee lisää:
”Räkättirastas, pajulintu, valkoposkihanhi.”
Ja sitten näköhavaintoja. Puolet kuulohavaituista linnuista löytyy nopeasti silmilläkin. Merenlahdelta löytyy kymmenkunta lajia lisää, kun Kataja nostaa kiikarit silmilleen. Merimetso, naurulokki, harmaalokki, kalatiira, selkälokki ja silkkiuikku. Harmaahaikara ja meriharakka.
”Tuolla on nuolihaukka. Se on vähän yllättävä havainto”, Kataja sanoo kiikaroidessaan.
Kiikareita Katajalla onkin niin sanotusti vaikka muille jakaa. Hän on ruoholahtelaisen, kiikareihin ja kaukoputkiin erikoistuneen Foto Fennica -liikkeen omistaja. Työ ja luontoharrastus limyttyvät Katajan elämässä mukavasti toisiinsa.
Kelottuneen puun latvassa istuskelee pitkään tikli. Se on hyvin värikäs lintu, ja helposti tunnistettavakin punamustavalkoisen päänsä takia.
”Makean näköinen lintu”, Kataja sanoo.
Jätämme Länsiväylän viereiset kalliot ja jatkamme matkaa Lapinlahden rantoja myötäillen. Kyhmyjoutsen-havainto kirjataan. Sadetta vähän ripsuttelee ja tuulikin on kohtalaista. Kataja epäilee, että muutama lajihavainto tulisi lisää, jos keli olisi parempi.
Lahdenpoukaman puolella Lapinlahtea kanadanhanhi on saanut jo poikasensa, ja perhe tepsuttelee kävelytiellä untuvikkoineen.
Hieman edessäpäin näemme rantakaislikossa pari silkkiuikun pesää vain parin metrin päässä rantakallion reunasta.
”Ne ovat tottuneet ihmisiin. Pesä on juuri sen verran veden puolella, ettei kettu pääse sinne.”
Kataja katselee pesiä ja huolestuu hieman siitä, miten lähellä vedenpintaa ne ovat.
”Jos vesi nousee tuosta vielä, niin pesät on menetetty.
Myös kanahaukka pesii Lapinlahdessa, Kataja kertoo.
”Sehän on ihan erämaanlintu, mutta tämä on oppinut kaupungin tavoille. Täällä on oravia, puluja ja rastaita, helppoa saalista.”
Katajan tietojen mukaan samalla kanahaukkayksilöllä on kolme pesää Lapinlahden ja viereisen hautausmaan alueella. Kaksi niistä on varapesää, ja yhtä niistä se käyttää vuorollaan pesimispesänä.
Kataja kertoo myös, että vilkkampina citykanivuosina Lapinlahti oli myös huuhkajan metsästysmaita.
”Huuhkajalla oli soidinpaikka Ruoholahdessa Sitran talon katolla, ja nyt kuulemma Olympiastadionilla ja Suomenlinnassa.”
Puukiipijä hyppii puussa viljelypalstojen vieressä. Nimensä mukaisesti se tepastelee puunrunkoa ylös etsien ötököitä evääkseen. Maallikosta pikkulintu näyttää varpuselta, mutta puukiipijän tunnistaa kokonaan valkoisesta mahasta. Ja siitä, että se viihtyy puunrungoissa.
Hautausmaan puolella pesii kuulemma yksi sarvipöllö. Laji näyttää huuhkajalta, mutta on selvästi tätä pienempi.
Juuri kun Kataja on kertonut sarvipöllöstä, hänen taakseen ryntää kauris. Se on tullut vauhdilla ylämäkeä alas ja pysähtyy viiden metrin päähän meistä. Me seisomme kävelytiellä. Kauris seisoo viljelypalstoilla.
”Kato kauris”, ehdin sanoa Katajalle, juuri ennen kuin sen suurten ja hölmistyneiden silmien takana syntyy päätös, että olemme sille uhka. Se ryntää karkuun viljelypalstojen yli kompastellen naruihin, jotka on viritetty palstojen väliin.
Kataja määrittää eläimen metsäkauriiksi, ja hetken pohdimme, mistä se on Lapinlahteen päätynyt.
”Tänne se on selvinnyt hengissä muutaman tien yli. Ei se täällä vakituisesti asustele”, Kataja arvioi.
Metsäkauriin poikanen olisi merikotkalle sopiva saalis, mutta aivan liian iso kanahaukalle, jonka pesää käymme lopuksi etsimässä koirapuiston vierestä.
Pesää ei löydy, mutta kuulohavainnot kirjaamme vielä rautiaisesta ja viitakerttusesta.
Aamukierrokseen meni tunti, kävelymatka oli 1,3 kilometriä ja lintulajihavaintoja kertyi 34 kappaletta. Nuolihaukka oli yllättävin havainto. Ja tietysti se metsäkauris yllätti myös.
”Naakkoja ei näkynyt, yleensä niitä näkyy runsaasti. Mutta onhan se huimaa, että Helsingin keskustassa on tällainen puisto.”
- Linturetken havainnot, kuulo
- viherpeippo
- peippo
- sinitiainen
- talitiainen
- satakieli
- harmaasieppo
- mustarastas
- varis
- räkättirastas
- pajulintu
- valkoposkihanki
- Linturetken havainnot, näkö
- merimetso
- naurulokki
- harmaalokki
- mustarastas
- harmaasieppo
- viherpeippo
- kalatiira
- heinäsorsa
- kalalokki
- sepelkyyhky
- tikli
- selkälokki
- nuolihaukka
- silkkiuikku
- harmaahaikara
- valkoposkihanki
- varpunen
- haarapääsky
- meriharakka
- _____